perjantai 6. joulukuuta 2013

Syksyn viimeinen uisteluretki - kö


 Vesille startattiin lauantaina 30.11.2013 vääksyn majakkapaviljongilta hämärän aikoihin. Siirtymä paatsalon nurkille, josta aloitettiin salakkaraatojen vetehen lasku aamun sarastaessa. Nopeasti kuitenkin länteen kääntyvä tuuli yltyi niin kovaksi, että lopetettiin leikki kesken ja tehtiin siirtymä takaisin A-selälle, johon oli tarkoitus iltapäivällä joka tapauksessa palata mökilläkäynnin tiimoille (eino myrskyn vahingot tarkistamaan).

Karisalmen sillalta laskettiin siis pyytimet veteen sivuvastaiseen ja kaikki vaikutti hyvältä. Keitettiin kahvit ja otimme toki samassa seitin ohuet siivut lämmikkeeksi siinä sivussa. Wallaksen lämmitinhuolto teki tehtävänsä ja nyt laite toimi moitteetta läpi reissun, 2400 mallimerkin laite piti ohjaustilan noin 20 asteessa pystyseinäpressun ollessa alhaalla ulkolämpötilan ollessa pyöreästi 5 pakkasta. Lämpöä siis riittää!

Saatiin 8 vapaa veteen, kun siirtymäajossa paatsalosta aselälle muutaman kelan siimapuolaan roiskunut vesi oli lukinnut kelat tämänpäivän osalta stoppiin. Hauskaa.
No, viime reissujen perusteella reunimmaisista pyytimistä oli määrä odottaa tapahtumia, joten ei uskottu vähentyneen vapamäärän olevan ongelma.

Sen sijaan syksyinen keli muuttui ongelmaksi kun aselälläkin tuuli käänti etelään ja puuskat nostattivat nopeasti aallon niin isoksi ettei mm. plaanarikelkat enää pysyneet ryhdissä vaan narut löystyi ja kiristyi holtittomasti vaikka mitenpäin yritti ajaa =)

Yksi laukuri irtosi rytkeessä, vaan ei kalan vuoksi. Katsottiin kun puoliltapäivin alu silveri vetäsi vehkeet ylös ja päätti päivänsä ajamalla mökilleen, päätettiin Antin kanssa yhdessä tuumin että näin mekin tehdään. Toiset kahvit hörpättiin vielä ja syötiin grillimakkaraa, jonka jälkeen aselän pohjoispäädyn reimareille lopetetaan veto.

Vehkeet ylös ja mökkiä kohti. Säätiedotuksen klo 14 lupaama tuuliennuste piti paikkaansa ja vähän ennen lumisateen alkua tulikin melkoiset tuulenpuuskat, jonka vuoksi päätettiin tutkia mökkipiha veneestä käsin tehdyllä katselmuksella. Mökillä kaikki hyvin, salakkaverkko jäi tosin varastoon - joka jäi hieman kaivelemaan vaan saahan sellaisen kaupasta..

Paluumatka vääksyn majakalle olikin sitten mielenkiintoinen. Sanovatko viisaat, että isommassa tuulessa joka 7. aalto on isompi kuin muut keskimäärin. No meille riitti joka 3. aaltokin sillä niin kova rytke ja pauke kävi ettei saatu plaanivauhtia ajettua - ei lähellekään. Tuulilasilla oli jatkuvasti vettä niin paljon, ettei pyyhkijän päällä oloa huomannut. Ville flipper veneellä huomattiin 50 metriä ennen kohtaamista puolessa välissä aselän ylitystä =)

Matka kesti yllättävän kauan, olihan molemmilla vielä koko päivän aikana isoista termomukeista juodut kahvit päästämättä ulos ja pidätyskykyä samalla testailtiin..
Ensimmäisenä laituriin päästessä oli mielessä käydä tuktimassa majakan rannan vedenläpäisykykyä puskan juuressa ja sitten jo pian huudeltiinkin että sitoiko kukaan venettä kiinni..    No oli siellä naru laituritolpassa -huh.

Sen verran möykkyinen oli reissu, että eiköhän kausi meidän osalta pääty tähän. Pieniä huoltotoimenpiteitä vielä ja vene kausisäilytykseen odottamaan kevättä. Jokunen viikko jaksetaan nyt varmasti olla haikailematta uisteluhommiin, mutta sitten se talven piinaava odotus taas alkaa ;)


Syksyisessä kelissä tuppaa vavat ja siimat menemään huurteeseen