Lämpöä syksykeleille (Wallas venelämmitin)

Jotta kalassa tarkenee, pitää olla lämmikettä reilusti mukana..

Ei vaan, autollahan me venettä näin syksyisin hinataan kalapaikoille ja näin ollen rajansa on sen lämmikkeen ottamisenkin kanssa =)

Veneeseen tuli siis Wallas 2400 venelämmitin kajuuttatilaan, josta se hönkii lämmintä tuulilasille ja kajuuttaan. Dragoveneessä ei ole mitkään loistotilat polttoainetankille (valopetroli), joten tankkina toimii nyt 2 x 4 L kannut. Riittänee yksittäisten reissujen aineeksi.



Wallas 2400 asennuspaikka löytyi apukuskin kojelaudan takaa

Lämmitin puhallinputkineen, toisessa suulakkeessa haarotin ikkuna/ kajuutta

Käyttökokemuksia saadaan toivottavasti lähipäivinä - eli sitä odotellessa..

Päijänne 1. ja 2.11.2013

1.11.2013

Perjantai vapaapäivä töistä. Aamulla klo 5:40 raksisalkku kaapista esiin, josko sitä lähtisi kalalle.

Muutama apuri pyöri lupaavasti raksisalkun äärellä, onneksi kannet pysyi kiinni niin ei  vielä tärpännyt..



Apurit haistelemassa raksisalkkua, onneksi ei tärpännyt...vielä














Vene siis perään ja suunnaksi Padasjoki ja Tehinselkä. Raksit vetoon ja aamukahvit kiehumaan. Tuulta oli juuri nimeksi eli mitä parhain raksiviritys keli. Pientä sadetta ja pilvistä - kalakeli?

Veneen laidallinen vapoja perässä eikä kestänyt aikaakaan kun toiselta puolelta laukuri irtosi - kala raukka vaan otti ja pakeni. Puraistu oli vaan ei jäänyt todettiin ja jatkettiin uistelua. Hutitärpin jälkeen keitettiin toinen pannullinen kahvia ja keskityttiin hetkeksi lähinnä reissueväiden syöntiin.

Iltapäivästä päätettiin oikaista koreakoivulta vastakkaiselle puolelle syvän yli jolloin laukuri jälleen reunimmaisesta irti ja tällä kertaa kala pysyi kiinni. Hetken kelailun jälkeen kävi kuitenkin ilmi, ettei tämä yksilö ollut ihan vauraammasta päästä ja hetken igloossa levättyään pikkutaimen noin 40cm jatkoi pirteänä uintiaan.



Pikkutaneli noin 40cm (iglon sisämitta 56cm)















Tuo vapautustapa 4 ämpärillistä vettä igloo arkuun, 5 min selviytymistä --> veteen on kyllä hyvä. Näin ne ehtii pikkuiset taimenpojat ottaa hieman happea ennen kuin palautuvat päijänteeseen. Käsin elvyttely veneen laidalla loppuu yleensä lyhyeen kun kala pyristelee itsensä vielä maitohapot lihaksissaan irti ja pahimmassa tapauksessa jää kelluskelemaan mahdollinen lokki-isku vaarana..

Loppupäivästä ei sitten syönytkään muu kuin miehistö eväitään..lauantaina uudet kujeet ja uusi paikka. Tehillä vedenlämmöt 8...8,5 asteen pintaa Garminilla mitattuna.

2.11.2013
Lauantai aamu ja suunnaksi A-selkä, tuo loppusyksyn isojen lohikalojen allas (just).
Raksit menivät myös tänään pintavetona 10-30g painotuksilla vetehen. Sekaan vetoon laitoimme sekä pientä vk raksihuppua että normikokoista.

Yksi pitkä veto viime vuosien paikalla ja täkyä löydettiin oletetuista paikoista. Päätettiin keskittää kalastus tälle pienelle alueelle. Vedenlämmöt vaihteli 7,5...8,2 asteen välillä.



Garmin 550 echo














Penkkareunoissa näkyi mukavasti kaloja eri vesikerroksissa ja varsinkin 0-10m vedessä näkyvät kaaret paikoin antoivat osviittaa, että paikka voisi olla se oikea.

Ensimmäisen vetolenkin lopussa irtosi reunimmainen laukuri 10g puntin takaa, vapa käteen ja tunnustelua...irti. Ei kuin viehe ylös ja uusi mato (salakki) koukkuun.

Toisen kaarroksen lopulla uusi isku pink splatter vk huppuun (small size) 20g painon takaa. Jälleen irti! Hetken huonoa tuuria manattiin ja vedettiin lähes 2 tunnin lenkki, keitettiin kahvia ja laitettiin makkarat tulille. Eikös se ole paras tapa houkutella kala iskemään kun on toisessa kädessä kahvikuppi ja toisessa kuuma makkara.
Se ei kuitenkaan auttanut - kahvit ja makkarat saatiin syödä rauhassa. Niimpä tehtiin syötinvaihto ja suunnattiin uudestaan vetolinjalle, josta tapahtumaa oli. Vetolinjan päässä tiukka mutka ja paluumatkalla tärppäsi. Sama kuvio vaan toistui eli salakka tuli räjähtäneenä ylös ja jälleen oli kala irti ennenkuin vapa saatiin käsiin. Ei voi olla totta.

Sitkeä yritys kuitenkin palkittiin kun jälleen reunimmaiseksi hilaantunut VK huppu (kromi sini lila) sekä vk1 houkutuslevy narahti plaanarista irti ja tällä kertaa kala pysyi kiinni.
Jo ensi potkuista saattoi havaita kalan olevan edellispäivän pikkutanelia vauraampi ja näin se myös oli. Varmoin ottein kala tuli lähelle venettä, teki muutaman syöksyn potkurivirrassa ja löysi tiensä haaviin. Mittakala!

Venekuntamme äänestämän 50,5cm alamitan tämä kala ylitti ja päätyi papin kautta igloo arkkuun.




Taimen 55cm ja 2,2kg























Hyvä että päivätyö palkittiin, sillä kolmas tärpin menetys jo meinasi syödä miehistön uskoa, että kalakeittoa vielä tänään saadusta kalasta syötäisiin.

Kautta on vielä jäljellä ja vielä joitain kalustopäivityksiä työn alla.

Jossain vaiheessa kun ennätän, niin tuosta Materon Jarin rakentamasta Urho vakionopeussäätimestä kirjoitan enemmän. On se vaan upea laite. Säädin säätää urhoollisesti vauhtia toivottuun uisteluvauhtiin koko päivän kertaakaan kyllästymättä tai kertaakaan jatkuvasta säädöstä valittamatta =)



Urhoollinen vauhdinsäätäjä - Urho - tykkään!